Uskallatko elää?
Vielä perjantaina istuin Kardamenan kauniilla rannalla katsomassa auringonlaskua, ja imemässä itseeni tätä rauhoittavaa mielikuvaa. Kysymysmerkkinä olevat hankalammat työasiat oli hetkeksi jätetty taka-alalle, mutta tiesin, että kohta näihinkin koittaa paluu. Ahdisti. Mutta hetki vielä tätä ihanaa mielen ja sielun rauhaa.
Eilen, sunnuntai-illalla, tuli ystäväni kertomaan suru-uutisen erittäin vakavasti loukkaantuneesta yhteisestä ystävästämme. Ilta meni shokissa, mutta tänään kyyneleet ja suru tulivat.