Moni nainen treenaa muokatakseen kehoaan, täydentääkseen ja parantaakseen joitain tiettyjä osa-alueita, joskus (hyvin usein) myös rankaistaakseen itseään tai yksinkertaisesti suorittaakseen taas jotain kovemmin ja paremmin onnellisuuden rasvaprosentti kiikarissa. Vaikka stressitasot olisivat taivaissa, takana huonosti nukuttu yö, ohjelmoitu treeni on tehtävä, tai muuten olo on kuin luuserilla.
No pain no gain on yksi käytetyimmistä sloganeista treenirintamalla. Mielestäni tässä on oikeastaan kaikki pielessä. Kyllä, olen käyttänyt tätä itsekin 3-4 vuotta sitten – silloin kun viikkokalenterissa oli 10-12 treeniä, laskin kaiken mitä suuhuni laitoin ja repsahduksista seurasi armoton morkkis ja hikitreeni rankaisuna.
Pain, mutta no gain omassa tapauksessa. Melkein poltin itseni loppuun, sekoitin hormonitoimintani ja aiheutin itselleni kilpirauhasen vajaatoiminnan. Lisää voit lukea täältä.
Onnellisuuden rasvaprosentti on mahdollisimman matala?
Tällä matkalla etsiessä täydellistä kehonkoostumusta, alhaista rasvaprosenttia ja sixpackin tuomaa onnea pettymys olikin melkoinen, kun onnea ja autuutta ei tullutkaan vaikka vatsapalikat näkyivät. Elämä, se mikä täällä pallon päällä tallustellessa pitäisi kuitenkin olla avainasemassa, ei tuntunutkaan oikealta elämältä. Sillä jos tämän rasvattoman kropan olisi halunnut säilyttää, olisi suuri osa elämisen nautinnoista pitänyt unohtaa – tyttöjen viini-illat, ravintolaillat, mummun pullat ja leffaherkut. Elämän pienet ja suuret ilot.
Tietysti elämästä voi nauttia myös absolutistina ja karkkia ei tarvitse syödä, mutta jos pitkällä tähtäimellä ruokaan ja ravintoon ei voi suhtautua rennosti stressaamatta syödyistä kaloreista, katoaa helposti myös elämisen ilo ja rentous. Kovaa treenaamisen ja grammatarkan ruokavalion tuoma stressi heikentää myös henkistä hyvinvointia. Tekemisen ilo alkaa loistaa poissaolollaan.
Suorituskeskeisen ja tasapainoisen treenaamisen ja elämisen rajaveto
Kuka on vetämään tuon rajan överiksi menevän, suorituskeskeisen ja tasapainoisen elämäntavan välille? Sinä itse. Joillekin sopii enemmän, joillekin vähemmän. Niin kauan kun voit hyvin, kehosi on terve ja iloitset liikkumisesta, kaikki on hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun elämänilo on kadonnut, raahaudut treeneihin parhaimmillaan (pahimmillaan) 2 kertaa päivässä, kroppaan kolottaa ja kärsit kiputiloista tai palautumisongelmista, on hyvä hengähtää ja miettiä asiaa uudelta kantilta.
Less is more
Se mitä olen itse oppinut näiden vuosien varrella kantapään kautta, on se, että tasapaino kaiken elämisen välillä on avainasemassa. Liikunnan ja levon balanssi, terveellisen ruoan ja herkkujen tasapaino. Kun elämässä on hektistä perhe-elämässä tai työrintamalla, on aika keventää ja kuunnella kroppaa. Kaikkea ei pidä suorittaa.
Kun elämään löytyy tasapaino, oli se sitten liikkumisen tai ravinnon suhteen, sosiaalisten suhteiden tai työasioiden sekamelskassa, elämä helpottaa. Suorittaminen loppuu tai ainakin vähenee, ja elämästä nauttiminen muuttuu helpommaksi. Oppii arvostamaan oikeasti tärkeitä asioita elämässä, kuten toimintakykyä ja terveyttä. Jenkkakahvojen koko ei määrää elämänlaatua (ellei niiden koko haittaa normaalia liikkumista, olemista ja tekemistä, tai viittaa muuten terveysriskeihin).
Armollisuus itseään kohtaan – katoava luonnonvara
Kuinka monesti olet itse rättiväsyneenä raahautunut salille työpäivän jälkeen, repinyt itsestä irti kaiken mitä saat, ja muutaman päivän kuluttua sairastunut flunssaan? Jep, kyllä se keho kertoo, ja ottaa pakkolevon keinolla millä hyvänsä.
Olisitko voinut olla sen sijaan itsellesi armollisempi, antanut itsellesi vapautuksen hikirääkistä, ja sen sijaan käydä kävelyllä ja venytellä, huoltaa kehoa? Nukkua hyvät yöunet ja seuraavana päivänä tuntea itsesi energisemmäksi.
Ihan jokaisen meistä tulisi oppia hieman armollisemmaksi itseämme kohtaan, ja lopettaa se täydellisyyden vaatiminen itseltä. Tee asiat niin hyvin kuin kykenet, se riittää. Panosta hyvinvointiin, mutta terveellisyyden rajoissa. Vaali terveyttä, mutta pilke silmäkulmassa. Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet, mutta rakasta itseäsi tarpeeksi huolehtiaksesi myös hyvinvoinnistasi.
Lue myös: Suoritatko hyvinvointia?
Moikka!
Kommenttini voi olla hieman outo ja ei kuulu tänne, mutta olen täysin jumissa&hukassa! Olen syönyt pitkään erittäin huonosti, matalat kalorit tai sitten täyttä kuraa, joka näyttäytyy nykyään bulimiana. Olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään ruokaa, mutta lihoamisen pelko perseessä sorrun aina herkuttelun jälkeen vanhoihin tapoihini. En tiedä miten pääsisin asiassa eteen päin, orjallisella syömisellä vai rennosti kaloreita ylös päin vai vai ……
Mitä olet mieltä miten minun kannattaisi alkaa etenemään asiassa?
Lähtisin nostamaan pikkuhiljaa kaloreita ylöspäin, ja painottaisin terveellistä ruokaa. Sovi itsesi kanssa vaikka herkkupäivästä, jolloin saat syödä tietyn määrän lempiherkkujasi. Kun huomaat, ettet liho kun syöt terveellistä ruokaa, uskallat lisätä sitä enemmän. Älä säikähdä jos paino nousee ensimmäisinä päivinä, parempi laittaa vaaka jopa pannaan hetkeksi 😊
Aamen! Tämä on niin totta.
melkein aloin itkemään kun luin tätä, tunnistin itseni niin monessa asiassa. kuten raahaudun välillä väkisin salille, tasapaino muun elämän kanssa on kadoksissa ja suorituskeskeisyys. Se on vain hankalaa kun ei itseään pidä arvokkaana ja hyvänä. Siinä se ongelma kun ei välitä itsestään. Mitä tulee rasva% niin ei todellakaan 10% ole kiva tila(been there)paleltaa, treeni takkuaa, suonet näkyy, iho kuivuu, mieliala maassa. Sain sikspäkin toi se vähän itsetunnon parantumista, mutta kuten sanoit ei elämä helpotu ja ongelmat ratkaise painon mukaan. Vaan henkisen voinnin.
Voi Ninna <3 Pitäisiköhän sunkin välillä ottaa vähän lepoa treeneistä, ja sitä kautta hakea myös niitä onnistumisia muualta.
Itse huomasin että kun aloin tutustumaan enemmän itseeni, annoin itselleni anteeksi ja hyväksyin myös ne ns. viat, vaikkei ne vikoja olekaan, niin oleminen helpotti. Se itsensä arvostaminen on niin kovin tärkeää, ja sen oppii vaan tutustumalla itseensä, pysähtymällä.
Koska varmasti säkin, kun sä oikeasti mietit, löydät paljonkin asioita, joita pidät arvokkaana ja hyvänä. Asioita, jotka on sun sisällä, jotka ei perustu hauiksen kokoon tai rasvaprosenttiin 🙂
Moikka!
Mä oon mut syönyt terveellisesti kolmisen viikkoa ja yrittänyt lisätä liikuntaa. Joka kerta kun syön niin tuntuu että paisun ja makeanhimo on nykyään joka päiväistä vaikka en yleensä edes tykkää makeasta.. pitäskö syödä enemmän salaattia ja protskun lähteitä? Toisekseen kauanko menee että kroppa alkaa ymmärtää ravinnon muutoksen?
Moikka!
Jos herkkuhimot ovat kasvaneet, voi olla että syöt liian vähän hiilihydraatteja.
Eli terveellinen ruokailu ei tarkoita syö vähemmän, eli heti alkuun kannattaa tarkistaa että syö riittävästi,
ja oikeita ruoka-aineita. Protskuakaan ei kannata syödä liikaa, vaan jokaisella aterialla olisi hyvä
olla riittävästi kasviksia, jonkin verran proteiinia ja myös niitä hyvälaatuisia hiilihydraatin lähteitä sekä hyviä rasvoja.
Hyvä nyrkkisääntö on että kuukaudessa pitäisi jo tapahtua joitain muutoksia, mutta usein esim. olossa huomaa jo aikaisemmin, eli väsyttää vähemmän, on enemmän energiaa jne. Jos syö liian vähän, näitä muutoksia ei tapahdu.
Eli suosittelen tarkistamaan nyt kulutuksen ja energiansaannin, että kohtaako ne:
https://www.superfitme.fi/ovatko-kulutus-ja-energiansaanti-linjassa/