Välillä tuntuu, että asioista tehdään ihan tarkoituksella vaikeaa, halutaan keskittyä pikku nyansseihin, lasketaan kaloreita ja gramman tarkkuudella makrojakaumia (hiilarit, proteiinit, rasvat), tuunataan ja tuunataan ruokavaliota täysin epäolennaisilla asioilla. Samalla kuitenkin käsi eksyy harva se päivä karkkipussille, viikonloppuisin nautitaan ämpärillinen viinaa ja krapulaan vedetään juustolla hukutettua pizzaa.
En ymmärrä, miksi asioista täytyy tehdä tahallaan niin vaikeaa? Saako se hifistely tuntemaan olon jotenkin paremmaksi, ”kyllä mä yritän”, mutta kuitenkin unohdetaan se kokonaiskuva, ja peitellään sitä, mitä oikeasti kulisseissa tapahtuu?
Älä pohdi liikaa kaloreita
Välillä itseäni ihan suututtaa kun ravintoasioissa väen vängällä työnnetään se pää pusikkoon. Jos ruokailutottumukset ovat päin peetä, se on se ja sama syötkö lounaalla 50 vai 60 grammaa hiilihydraattia. SE 10 GRAMMAA EI HEILAUTA VENETTÄ SUUNTAAN TAI TOISEEN!
Ihmismieli on siitä jännä, että se hakee itselleen erilaisia oikeutuksia ja selityksiä toiminnalleen, ja niihin on hyvin helppo uskoa. Eli kun arkena hifistellään ja lasketaan kaloreita tarpeeksi, on toki täysin luonnollista, että viikonloppuna voi viettää sellaista kulutusjuhlaa, että oksat pois. EI.
Miksi kannattaisi kuluttaa ihan turhaan hirveän määrän energiaa laskutoimituksiin, punnitsemiseen, stressaamiseen siitä onko se yksi banaani liikaa vai ei, jos kuitenkin viikonloppuna lähtee täysin mopo käsistä arjen kituuttelun takia?
Keskity kokonaisuuteen ja lopeta turha hifistely
Elämässä täytyy pystyä herkuttelemaan ja nauttimaan ruoasta, mutta miksi tehdä asioista itselleen turhaan vaikeaa? Sen sijaan että keskittyisi kokonaisuuteen, unohtaisi grammatarkat ruokavaliot, jättäisi taakseen nälän ja kituuttelun, ja tekisi ruokailusta sellaista, josta on hyvä mieli koko ajan? Ruokavalio sallisi satunnaiset herkuttelut, mutta homma pysyisi kasassa kun tiedostetaan, että ne herkkuhetket kuuluvat osana sallittua ruokavaliota, eikä niistä tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa.
Noudatan itse aika lailla 80/20 sääntöä, eli pääsääntöisesti syön terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, mutta sallin itselleni välillä karkkeja, pizzaa tai hamppareita. Myös punaviiniä silloin tällöin. Jos mietin, että viikossa syön noin 35 ateriaa, joista 7 on vähän sinne päin, ollaan vielä ihan hyvässä balanssissa. Toki yksi ateria ei voi sisältää pizzaa, olutta ja karkkia, vaan tässäkin on muistettava se kohtuus.
Säästä energiaa ja kuuntele kehoasi
Joten rakkaat lukijat, painonpudottajat tai muuten ruoka-asioiden kanssa hifistelevät, pohtikaa hetki omaa käyttäytymistänne, mihin laitatte energiaa, viilaatteko liikaa yksityiskohtia ja ennen kaikkea aiheutatteko itsellenne turhaa stressiä hifistelyllä?
Joskus kaloreiden tarkistumittauksia voi olla hyvä tehdä, jos tuntuu ettei osaa arvioida sopivia ruokamääriä. Tällöin tarkemmilla ohjemäärillä voi päästä hyvin alkuun.
Ja tiesitkö muuten, että stressi itsessään voi olla syy siihen, miksi painonpudotus ei onnistu, tai aineenvaihdunta ei toimi miten pitää?
Eri ruokavalioita on hyvä testata, joillekin maidottomuus voi olla se juttu, toinen voi paremmin viljattomalla ruokavaliolla. Mutta itse toitotan rennon mutta terveellisen ravinnon puolesta, ilman totaali kieltäytymisiä tai jatkuvaa kalorien laskentaa. Keho kyllä kertoo mikä sille sopii, milloin on nälkä ja mitä se tarvitsee, kun kaiken hifistelyn sijaan maltettaisiin sitä kuunnella.
BLAH, olen puhunut.
Jos haluat lopettaa ruuasta stressaamisen ja oppia syömään sinulle sopivalla tavalla, suosittelen lähtemään mukaan Raikas Ravintovalmennukseen. Lue lisää valmennuksessa täällä.
Hyvä kirjoitus! Mulla on tässä ekana tavoitteena saada säännöllinen ruokarytmi ennen mitään muuta. Vaikkakin välillä pidän ruokapäiväkirjaa ja sitten lasken suunnilleen kalorit. Mulla on taipumus syödä liian vähän, ja sitten menee ihan retuperälle roskaruuan kanssa. Helpompi kattua et oikei nyt pittäis vähän määrää lisätä. En niinkään seuraa protskujen, hiilarien yms. määrää.
Se on hyvä välillä tarkistella juurikin tuosta syystä, ettei vahingossakaan energiamäärät jää liian alhaisiksi,
varsinkin jos treenaa aktiivisesti 🙂