Tuntuuko, että taiteilet jaksamisen äärirajoilla? Väsyttäisi, mutta pakko sykkiä eteenpäin. Kroppa huutaa breikkiä, mutta mieli ei osaa pysähtyä.
Olen puhunut viime vuosina suorittamisesta aika paljonkin, koska aihe liippaa itseä niin läheltä. Olen lähivuosien aikana tehnyt oivalluksia, jotka oikeasti edesauttavat omaa hyvinvointia, vaikka ennen liitin nämä asiat enemmänkin laiskuuteen tai saamattomuuteen.
Uskon itse tiettyihin ajanjaksoihin elämässä. Yhtenä hetkenä voi paahtaa kovempaa ja olla monta rautaa tulessa, ja toisena hetkenä tahti on merkittävästi rauhallisempaa. Tiukempi rutistus vaatii sen palauttavan jakson, mutta tämä on seikka jonka moni unohtaa. Olemme niin tottuneet polttamaan kynttilää molemmista päistä, että liekin sammuttaminen voi olla vaikeaa.
Olen itse ylisuorittaja ja perfektionisti. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja pysähtyminen on vaikeaa. ”Tämä yksi juttu ja sitten….” Kuulostaako tutulta? Lepoa, lomaa tai hölläämistä siirtää aina vaan eteenpäin ja eteenpäin, kun pikkiriikkisiä projekteja vaan tupsahtelee eteen. Jotenkin sitä helposti määrittelee itsensä työnsä ja tekemisen määrällä, vaikka se tie on kyllä oiva tapa mennä ojasta allikkoon.
Joskus tällainen kynttilän polttaminen molemmista päistä päättyy viimeistään silloin, kun poltettavaa ei enää ole. Onneksi usein jokin tuulahdus tai muu vire voi sammuttaa liekin edes jommasta kummasta päästä. Voi tapahtua ahaa elämyksiä tai muita ravisuttavia asioita elämässä, jotka pysäyttävät. Ja herättävät ajattelemaan.
Pysähdyttävät kysymykset
Onko elämä vain ja ainoastaan suorittamista ja töiden paiskimista? Mitä minä haluan elämältä? Voisinko sittenkin välillä vain nauttia työn hedelmistä, tai perheestä, tai elämästä ylipäätään? Pystyisinkö opettelemaan rauhoittumista? Ehkä joku päivä osaisin oikeasti nauttimaan rauhallisuudesta ja siitä, ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain?
Näiden asioiden pohtiminen on herättänyt itseni muistamaan myös palautumisen tärkeyden. En ole vielä(kään) guru siinä, mutta pikku hiljaa. Osaan jo höllätä, ja pystyn uppoutumaan kirjaan kokonaiseksi päiväksi. Se on ihana tunne!
Kun tekemisen draivi ja iisisti ottamisen taito ovat balanssissa, oma tehokkuus ja sitä kautta jaksaminen ovat huipussaan. Jos ottaa liian iisisti, voi passivoitua ja itsensä liikkeelle saamisesta tulee vaikeaa. Jos taas koko ajan on tuli persiin alla, näkyy se yleensä myös suorituskyvyn sekä vireystason laskuna. Kohtuus tässäkin.
Voisitko sinäkin opetella ottamaan iisimmin ja nauttimaan pysähtymisestä?
Vinkit pysähtymiseen
- unohda huono omatunto, nauti omasta ajasta täysin rinnoin
- aivot tarvitsevat lepoa ja asioiden sulattelua. Lepohetken jälkeen kaikki tuntuu helpommalta
- aina ei tarvitse olla tekemässä mitään. On ihan täysin ookoo olla vaan.
- muutos lähtee omista ajatuksista ja sinun pääsi sisältä. Anna itsellesi lupa olla.
- rentoutuminen vaatii harjoittelua siinä missä liikuntakin. Alkuun se voi tuntua hankalalta, mutta helpottuu kyllä ajan ja harjoituksen myötä.
- älä ajaudu vanhaan totuttuun suorittamisen kaavaan. Opettele uusia tapoja, pikkuhiljaa.
Rentouttavaa päivää, olisiko tänään aika ottaa hyvä kirja käteen ja sujahtaa viltin alle?
