Kaloreiden laskemista, makroravinteiden viilaamista ja kymmeniä tunteja treenejä viikossa. Tämä voi kuulua kilpaurheilijan arkeen, mutta kuntoilijan ei tällaisista tarvitsisi välittää.
Nykypäivänä tämä asia on kuitenkin vääristynyt, kun vasta saliuraansa aloittelevat nuoret tytöt tai peruskuntoilijat ottavat mallia kilpaurheilijoista tai fitness kisaajista, jotka sporttaavat ehkäpä ammatikseen, ja jolloin painitaan hieman eri luokissa. Tällöin myös ruokaan ja ravintoon paneutuminen on erilaista.
Kuntoilijan ja kilpaurheilijan arki on täysin erilaista
Tavallisen kuntoilijan ei tarvitse raahata eväspurnukoita kaikkialle päästäkseen tavoitteisiinsa tai noudattaakseen normaalia, terveellistä elämäntapaa. Kuntoilijan ei tarvitse juosta hiki hatussa aamuaerobisilla ja illalla salilla, vaan jo vähemmälläkin pärjää. Ja pärjää usein jopa paremmin kuin tolkuttomalla määrällä liikuntaa viikossa.
Jos mietitään kilpaurheilijan arkea, siihen kuuluvat myös lukemattomat tunnit kehonhuoltoa, palautumista ja rentoutumista. Raskas treeni vaatii raskaan kehonhuollon, so to speak. Kilpaurheilijan päivään harvoin kuuluu 8 tuntia töitä, lasten tuonteja ja vientejä, opiskeluja, kavereiden näkemisiä, muita harrastuksia ja television katsomista. Tähän kaikkeen ei jää aikaa.
Lyhyelläkin matematiikallakin selviää tästä laskuyhtälöstä. Tavallisen kuntoilijan ei ole järkeä lähteä tavoittelemaan samanlaisia liikuntamääriä tai yhtä hiottua ruokavaliota kuin kilpaurheilijan, sillä ylipäätään oma arki ei välttämättä sitä mahdollista, tai edes tue millään tavalla.
Hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus
Liikunnan, ravinnon ja levon täytyy kulkea käsi kädessä, jotta kehittymistä tapahtuu, ja kilpaurheilijalla nämä ovat usein priotiteetti nro 1 omassa elämässä. Silloin ei käydä viikonloppuisin juhlimassa, ei valvota myöhään tai edes vedetä sokeriövereitä, ainakaan kilpakaudella.
Tuntuu, että tavallisen kuntoilijan ihannoima terveys ja hyvinvointi on tehty liian hankalaksi, ja itse asiassa usein mennään perse edellä puuhun. Asioista tehdäänkin liian monimutkaisia, kikkaillaan aivan liikaa, aiheutetaan turhaa stressiä erilaisilla säännöillä, ja kaiken tämän päälle treenataan hullun lailla.
Tähän kun lisätään päälle ruuhkavuodet, tai muuten kiireinen elämäntapa, ei hyvä heilu. Suorituskyky laskee, immuniteetti madaltuu, henkinen hyvinvointi kärsii. Saattaa ilmaantua jopa uupumusta. Eli ne asiat jotka lähtökohtaisesti piti parantaa meidän oloamme, huonontaakin sitä. Mitä ihmettä?
Bloggaajien ja median vastuu?
Mutta syypää ei ole peruskuntoilijan. En lainkaan ihmettele, että tässä kaikkien dieettien ja no excuses -iskulauseiden maailmassa ei oikeasti enää tiedä, mikä tukee hyvinvointia ja mikä ei. Mikä on liikaa ja mikä on liian vähän. Luullaan, että 5 treenikertaa viikossa on liian vähän, kun 10 olisi oikeasti parempi.
Hommat ovat karanneet täysin käsistä. Kenties buumi lähti yleistymään, kun yhä useammassa lehdessä ja blogissa on esitelty kilpaurheilijoiden treenikalentereita, -ohjelmia sekä ruokavalioita ja dieettejä. On unohdettu painottaa, tai vääntää rautalangasta, että nämä EIVÄT ole normaalin, tavallisen kuntoilijan hyvän elämän ohjenuoria, vaan esimerkkejä tätä työkseen tekevän kilpaurheilijan elämästä.
Kun itse hurahdin sporttitouhuihin 2012, treenasin 10-12 kertaa viikossa, laskin joka suupalan ja söin alle kulutuksen. Yli vuoden! Koska LUULIN, että näin kuuluu tehdä. #fitnesslife ja silleen. Siinä ei sitten jäänyt aikaa enää kauheasti muulle, kun oli #aamuaerobinen, työt, #iltasali ja #mealprep. Eka salil vika salil.
Burn out, henkinen pahoinvointi, dieettaamalla aiheutettu hormoniepätasapaino ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä EIVÄT kuulu hyvinvointiin eikä tavallisen kuntoilijan elämään. Tai ei pitäisi kuulua. Silti yhä useampi löytää itsensä lopen voipuneena, pää sekaisin neuvoista, dieeteistä ja kaikesta turhuudesta, mitä lehdistä tai blogeista tulee luettua.
Terveyttä edistävät vinkit tervetulleita
Tällä en tarkoita, etteikö erilaisia vinkkejä ja ohjeita saisi antaa. Annan niitä itsekin. Joskus voi olla paikallaan pieni ruokavalion putsaus tai ”kiristely”, mutta siitä ei pitäisi tulla jatkuva tapa.
Jotkut tykkäävät olla vähän tiukemmalla ruokavaliolla kuukauden, jonka jälkeen taas hölläävät ja elämä jatkuu normaalisti eteenpäin. Itse suosin elämätapamuutoksia, joissa terveelliset elämäntavat omaksutaan omaan arkeen tapa tavalta, ja kokonaisuus ratkaisee. Joskus voi herkutella ja ottaa iisisti, kunhan kokonaisuus pysyy hanskassa.
Kuitenkaan mitään alle 1500 kaloreiden dieettejä yhdistettynä 10 tuntiin treeniä viikossa en suosittele kenellekään peruskuntoilijalle missään tilanteessa. Sillä vähempikin riittää.
Kun mietitään elämää ja hyvinvointia isona kokonaisuutena, mitä sieltä pitäisi löytyä?
- terveellisiä tapoja, mutta rentouden kautta
- mukavia aktiviteetteja, sellaista liikuntaa josta nauttii
- ystävien näkemistä
- riittävästi unta ja lepoa
- elinvoimaa, energiaa ja onnellisuutta
- ei pakkomielteisyyttä
- ei turhaa stressiä liikunnasta tai ravinnosta
Jos liikuntamäärät ja ruokavalio lähtevät käsistä, alkaa myös hyvinvoinnin kulmakivet rapista pois yksi kerrallaan.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Onko sinulla omakohtaista kokemusta treeniövereistä? Miten olet itse löytänyt balanssin kaikkien ohjeiden ja neuvojen viidakossa?
Kuulisin mielelläni tarinasi <3
Lue myös:
Miten päästä alkuun painonpudotuksessa?
Miksi pikadieetit eivät kannata?
Tarvitaanko painonhallintaan tietty ruokavalio?
Tunnistan itsessäni kirjoittamastasi. Olen vähän sellainen ”kaikki tai ei mitään”- luonne. Olen pt:n kanssa treenaillut nyt syksystä asti ja nyt alkaa treenikerrat yhdessä hänen kanssaan olemaan loppusuoralla ja yhteisiä treenejä vähennetty 1krt kahteen viikkoon että oppisin itse treenaamaan (fiksusti). Lapasestahan se meinasi samantien mennä kun ensimmäisellä itsenäisellä treeniviikolla ahmin aivan liikaa ja vielä todella kuormittavia treenejä.. tuon tunsin heti seuraavalla viikolla olossani ja voimat eivät riittäneet sen viikon treeneissä jolloin aavistin että ehkä parempi levätä. Keskustelimme ptn kanssa tuosta ja hän totesi saman.. Tuossa on paljon opittavaa vieläkin mutta pikkuhiljaa, toivottavasti.
Aikaisemmin olen epäonnistunut urheilun kanssa koska olen malttamaton muutosten ja kehityksen kanssa ja tahdon kaiken heti 😕 motivaatio on hävinnyt kun itsestä tuntunut että mitään muutoksia ei ole tapahtunut tai en ole kehittynyt ja on tullut olo että ”ihan sama urheilenko kun ei mikään muutu”. Nyt kuitenkin tiedän että olen oikeasti kehittynyt ja toivon että tämä fiilis jatkuu tai että muistan sen kun tulee niitä epätoivon fiiliksiä 😊
Tulipas pitkä viesti 😅
Vielä vähän jatkoa 😅🙈
tosiaan kun somessa lukee juttuja joissa ihan lähtökohtaisesti normaalikokoiset ihmiset ovat pudottaneet painoa 5kg kuukaudessa tms hurjaa. Itseltä ei kiloja ole pudonnut juuri ollenkaan (vuodessa ehkä n.3kg). Rasvaprosentti kyllä muuttunut -10%. Silti sitä vertaa itseään muihin että miksi minä en kun muut ovat onnistuneet..
Todella hyvä ja osuva teksti! Pisti taas pohtimaan asiaa.. Täällä on siis yksi joka juurikin on melko kova some- seuraaja ollut, muutaman vuoden ajan. Ennen tuli VIELÄ enemmän seurattua kaikkea, sitä sun tätä, ja vielä tuolta ja täältä, melkein meinas mennä jo sotkuksi koko touhu! Ja tosiaan tuli todella ihailtua niitä kilpaurheilijoita ja heidän aktiivista arkea, mietittyä että -”vitsiläinen toi kerkii kyl tekee vaikka ja mitä, esim. käydä 2 x salilla, yhen lenkin vetää ja tekee vielä kehonhuoltookin, perhana miten siistii!”.. no Ja tosiaan tähän ei paljon laskutoimituksia tarvii tehdä kun aletaan miettimään että kyseisellä henkilöllä EI ole sitä arkityötä kuten meillä tavis kuntoilijoilla, me tehdään aina se 8h / per päivä jotain muuta duunia + liikunnat päälle (tai sen mitä kerkii!) Onneksi viime aikoina tullut ajatusta ja järkeä touhuihin ja tullut tehtyä asioita sillein miltä itsestä tuntuu hyvältä, koska olenhan tällainen tavallinen kuntoilija 🙂 Somessakin tulee nykyään seurailtua tiettyjä juttuja (kuten Sinua <3) Joskus tosin innostuksen tullen taas saattaa mennä välillä vauhti liian rajuksi, mutta nykyään osaan ja seuraan tilannetta sivusta ja kuunnella sitten omaa kehoa & jarrutella. Tässäkin hommassa on tosi paljon kiinni siitä omasta päästä!! Tulee tunne että enemmän ja enemmän koska vähempi ei riitä yms… Olen myös tosi kiitollinen Sinulle tästä ihanasta blogista <3 ja valmennuksesta (Lifefit) jossa olen tällä hetkellä mukana 😉 Ja mielestäni on kivaa että on myös tullut enempi näitä ns "tasapaino, henkisyys, tavallinen hyvinvointi, läsnäolo, mieli&keho, stressihnallinta yms.. juttuja, kirjoja ja somekanavia. Niitä on kiva seurata 🙂
Juu nämä kaikki puuhat ei yleensä kilpaurheilijan arkeen kuulu, sitä ei vaan tule ajatelleeksi 😀
Hei kiva kuulla että oot Lifefitissä mukana, jee! <3
Ja nimenomaan, kaikki tämä tällainen lempeämpi ja armollisempi lähestymistapa liikkumiseen on tärkeää 🙂
Off topic, mutta aiva ihana banneri! 🙂
Kiitos paljon 🙂
Itse hurahdin 2015 tervelliseen elämäntapaan, uudestaan urheiluun eri lajissa. Lopputulos ei ollut kovin hyvä, hormonitoiminta kuukahti täysin, ei vieläkään palannut, laihduin kyllä vaikka sitä en hakenutkaan, stressi nousi, jo valmiiksi suoritus luonteenpiirteeni otti enemmän valtaa. On ollut todella vaikeaa saada oikeaa balanssia. Nyt en enää treenaa niin paljon kuin ennen, mutta tekee välillä todella tiukkaa jos jää treenit vaikka 2 kertaan viikkoon, tuntuu ettei olisi tehnyt mitään. Lihaskunto treenien lisäksi lenkkeilen koirien ka ssa ja sitä tulee joka viikko vähintää 3krt/vko, mutta ne eivät olevinaan tunnu liikkunnalta vaikka onhan ne sitä! Välillä tuntuu että ei osaa nauttia enää siitä liikunnasta vaan siitä on tullut vain suoritus joka on pakko tehdä. Tällä hetkellä treenini ovat vain kehonpainotreenejä ja voi vitjat että ne on hauskoja tehä, se punttisali touhu alko kyllästyttää. Siksi on helpottavaa lukea muiden ruoka- ja treenipäiväkirjoja ja tämmöisiä postauksia missä huomaa että ahaa eihän mun tarviikkaa tehä niin paljon ja ihmekös olenkin uupunur.
Tämä on valitettavan yleistä, ja tästä pitäisi puhua enemmän 🙁 Liian moni tuhoaa kroppansa ja aineenvaihduntansa
liiallisella rääkillä.
Ollaan tyytyväisiä kaikkeen liikkumiseen, ja hienoa että oot löytänyt kehonpainotreenit, itekin tykkään kovasti.
Tsemppiä kevääseen 🙂
Voi Nana kiitos tästä!! Mä oon aina ollut myös kaikki tai ei mitään-tyyppi ja toi #fitnesslife iski myös muhun lujaa silloin. Ajatusmaailma kehonkuvasta ja terveellisestä elämästä vääristyi silloin ihan huolella ja teen edelleenkin TODELLA isoa työtä pään sisällä, että saisin tuon vääristymän korjattua.
Nykyisin yritän muistaa, että meille tavallisilla tallaajille riittää vähempi ja ammattilaiset on erikseen. Silti huomaan edelleen ajattelevani, että koska tällä viikolla ehdin salille vain 2 kertaa niin enpä mene ollenkaan, koska ei siitä hyötyä ole kun en pääse 5 kertaa. Lisäksi mä en viihdy salilla niin hyvin, että pystyisin ainakaan nyt pitkäjänteisesti käymään siellä 4-5krt/vko ja sepä on johtanut siihen, että en käy kertaakaan, koska päässä on ajatus, että vain useampi salitreeni kehittää. Omat ajatukset ja ehdottomuus tekee tästä aika rankkaa 😥 mutta pikkuhiljaa eteenpäin ja toivottavasti joskus ymmärrän, että ne mulle niin tärkeät 60min kävelylenkit on ihan hyviä niinkun minäkin 🖤
Se on aika pelottavaa ajatella, että miten sitä voikaan hurahtaa niin täysillä johonkin asiaan, ja miten helposti
eräänlaisia pakkomielteitä saa aikaan. Näistä eroon pääseminen vaatii töitä, ja pystyn sen omastakin kokemuksesta kertomaan.
Mutta meillä on hei toivoa! <3 Itse en ota enää stressiä liikkumisesta, on viikoja jolloin ei tule yhtäkään kunnollista treeniä.
Ja olen hyvin tyytyväinen jo kahteenkin kertaan, ja se todella voi riittää 🙂 Ja kyllä, ne kävelylenkit on hyviä, niin kuin sinäkin <3
Tsemppiä ajatustyöhön 🙂
Ihanaa lukea näitä kommentteja ja huomata että on muitakin jotka kamppailee ihan samojen asioiden kanssa 😍 Itse yritän vain muistaa, miksi liikun.. koska siitä tulee hyvä ja energinen olo.. pyrin tekemään sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Täällä on myös hurahdettu kehonpainotreeniin ja saatanpa salitreenin aikana innostus harjoittelemana käsilläseisontaa ja se jääkin siihen.. silti tuolla takaraivossa kamppaillaan aivan samojen asioiden kanssa mistä Maikki ja Tiiak kirjoittaa myös. Mä ihan innostuin tästä postauksesta ja sain niin paljon virtaa ja aloin ajattelemaan omaa tekemistä vähän uudella tavalla. Kiitos Nana! (kolmas kommentti multa jo, sori siitä 🙈🙄)
Meitä on varmasti samassa veneessä monta! 😀 Ja hei mahtavaa että innostuit ja teksti herätti ajatuksia 🙂 Ja kiva vaan kun kommentoit, täällä on välillä niin tylsää hölistä yksin, että kaikki kommentit ovat oikein tervetulleita <3
Monen monta nettivalmennusta sekä yhteensä kolme fitnessvalmennusta läpikäyneenä voin samaistua moneen kohtaan. Tästä palkinnoksi ainakin kaksi kertaa kropan totaaliuupuminen ja nyt olen sitten terapiassa parantelemassa ahmimishäiriötä… noin puoleen vuoteen en ole jaksanut liikkua ollenkaan. Tällä hetkellä vasta kroppa ilmoittelee itsestään että tekisi mieli liikkua. Unihäiriöt ovat jo onneksi historiaa sekä Kuukautiset ovat tulleet takaisin.
Todella pieni asia joka muuttui näin suureksi.
Oih, voi ei! 🙁 Juu, se kehon toiminta menee niin herkästi sekaisin, jos liikaa kituuttelee….
Toivottavasti saat kehosi toiminnan normaalisti pian, tsemppiä ”paranteluun”, eiköhän ne energiat sieltä pian palaa <3