Noin 3 viikkoa sitten kävin urheilulääkärillä, josta tuli diagnoosina ylirasitus. Nyt haluankin kertoa kuulumisia ja mitä ylirasituksen jälkeen on tapahtunut. Mitä verikokeista löytyi, miten lääkärikäynti vaikutti omiin rutiineihin, mitä tämän jälkeen?
Kun elämässä sattuu ja tapahtuu liikaa, voi keho ylirasittua ja kuormittua liikaa, jolloin se ei palaudu enää normaalisti, ja arki voi väsyttää enemmän kuin pitäisi. Ylirasitukseen voi johtaa liiallinen treenaaminen ja liian vähäinen palautuminen, mutta myös kuormittava elämäntilanne voi rasittaa sen verran, että muilla elämän osa-alueilla on pakko höllätä.
Loppukeväästä aloin itse huomaamaan, että jalka painoi normaalia enemmän, en enää innostunut niin kovaa asioista kuin normaalisti. Tai innostuin, mutta intoa ei jaksanut pitää yllä pitkään. Jokaisella minilomalla sairastuin, pääsiäisenä sairastuin flunssaan, vappuna noro-virukseen ja kesäkuun Berliinin matkalla sain riesakseni flunssan ja lievän kuumeilun. Vapaapäivät menivät siis aika lailla vuoteen omana.
Luojan kiitos pysyin Thaimaan kuvausreissun terveenä, sillä 12 treenivideon kuvaaminen täysmittaisena ja muu sisällöntuotto kipeänä olisi ollut vaan mission impossible!
Diagnoosina ylirasitus
Kun keho oli lämpöillyt viikon kaksi touko-/kesäkuun vaihteessa, päätin mennä urheilulääkärin juttusille, ja selvittää asiat kerralla. Verikokeet kertoivat onneksi kaiken muun olevan kunnossa, mutta rauta-arvot ja tähän viittaavat arvot eivät olleet niissä viitteissä, joissa pitäisi. Myös ylirasitus oli selvää, yrittäjän hektinen arki ja fyysinen työ olivat vaatineet veronsa.
Lääkärin määräyksestä oli edessä siis urheilukielto, lepo, rautakuuri lievään anemiaan ja riittävän energiansaannin turvaaminen. Urheilukieltoa on takana nyt 3 viikkoa, samoin kuin rautakuuria. Lepäämään olisi pitänyt ehtiä enemmän, tai pikemminkin nukkumaan enemmän. Olen joutunut monta kertaa muistuttaa itselleni, että lepo ei tarkoita vain taukoa liikunnasta, vaan myös lepoa töistä ja stressistä.
Joten olen yrittänyt ottaa kaikilta osin iisimmin, välillä onnistuen paremmin, välillä huonommin. Mutta rentoutumishetkiä esimerkiksi lukemalla on tullut huomattavasti lisää. Tosin olen huomannut olevani selkästi kaikki tai ei mitään -ihminen, sillä kirjojenkin lukemista voi alkaa selkeästi suorittamaan. Tai pikemminkin hyvästä kirjasta voi innostua niin paljon, ettei nukkumaan malta mennä 😉
Mitä ylirasituksen jälkeen?
Riippuen ylirasituksen vakavuudesta, liikuntataukoa voi tulla päivistä ja viikoista jopa useaan kuukauteen. Omassa tapauksessa lääkäri määräsi alkuun 2 viikkoa totaalilepoa, jonka jälkeen voi hyvin kevyesti lisätä kuormaa. Kaikista tärkeintä on oman fiiliksen kuuntelu, ja kehon viestit täytyy ottaa vakavasti.
Aion itse nyt pikku hiljaa lisätä aktiivisuutta, ja tulevalla Kroatin reissulla tulee varmasti käveltyä paljon, mutta myös ehkä kokeiltua pientä kevyttä treeniä. Nyt täytyy muistaa, että maltti on valttia.
Heinäkuu menee siis treenaamisen aktivoimisessa, ja toivottavasti elokuussa olisin jo täysin back in businessa fyysisen kuntoni kanssa.
Mitä muihin osa-alueisiin tulee, aion keskittyä vieläkin enemmän riittävään unen ja ravinnon määrään. Rentoutumishetket kulkee mukana, ja muutenkin aion suunnitella syksyni niin, ettei vastaavaa kuormitusta ja härdelliä pääse syntymään, mikä talvella ja keväällä oli.
Mitä huomioida ylirasituksen nostaessa päätään?
- Muista riittävä lepo ja palautuminen
- Riittävä unenmäärä
- Riittävä ravinnon määrä, huolehdi myös riittävästä hiilihydraatin saannista
- Huolla kehoasi, rentouta mieltäsi
- Kartoita elämäntilanne: onko jotain mistä voisit luopua, mikä vie energiaa?
- Jos kärsit kroonisesta stressistä, huomio tämä treenissä. Älä rankaise kehoasi liian rankalla treenillä
- Ota ravintolisät tueksi jos koet tarpeelliseksi
- Jos oireet eivät helpota, käy lääkärissä
- Pyri noudattamaan muutenkin terveellisiä elämäntapoja
- Oleskele luonnossa, tai muussa rentouttavassa ympäristössä
- Ole itsellesi armollinen, kukaan ei ole täydellinen, eikä myöskään kone
Itselläni on äärimmäisen hyvä ja luottavainen mieli jatkoa varten ja tuntuu, että nämä hiema iisimmin otetut 3 viikkoa ovat tehneet hyvää. Vaikka töitä on tullut tehtyä melkein joka päivä, olen saanut tekemiseen kaivattua rentoutta ja stressittömyyttä. Kun osa töistä on tauolla, on aikaa jäänyt itsellekin.
Kaikki kuitenkin lähtee omasta hyvinvoinnista, ja sen täytyy olla kunnossa, jotta pystyn antamaan energiaa ja inspiraatiota muille.
Muistakaa kuunnella omaa kehoanne, olkaa itsellenne lempeitä. Kuuntele omaa kroppaasi ja mieltäsi, mitä se juuri tänään kaipaa? Kaipaako se aktiivista menoa, lepoa, joogaa vai rauhoittumista. Annathan sitä sille <3
Voit lukea aikaisemman postaukseni aiheesta täältä, jossa kerron enemmänkin ylirasituksesta ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon.
Lue myös:
Onnellisuuden ja hyvinvoinnin rasvaprosentti
Kehoa avaava treeni palautumiseen
Aivan ihania kuvia!!! Oot niin fressin näköinen!
Mä epäilen, että jos kevät ei olisi loppunut, lopettaen samalla kevään työt niin olisin ollut samassa jamassa. Ihan ekana itse huomaan sen, etten jaksanut innostua töistä. Kun tekee tätä alaa intohimosta, niin se on hälyttävä merkki. Lisäksi etenkin jalat ei meinannu palautua ollenkaan levolla, vaan tuntui monena aamuna ihan karmeiltä pökkelöiltä. Yksi syy yrittämisen lopettamiseen liikunta-alalla on juurikin tää ylirasituksen riski. Mulla tietysti hommaa vielä vaikeuttaa lasten kanssa yöheräilyt ja ylipäätään se, että kotona en pääse lepäämään vaan olen jatkuvasti liikkeessä. Sekin kuluttaa huomaamatta jo valmiiksi väsynyttä kehoa.
Kiitos Katri <3
Se on justiinsa näin, ja varmasti katkonaiset yöunet ja levon puute mitä pienten lasten kanssa on sekoittaa pakkaa entisestään.
Ylirasitus hiipii niin salakavalasti, ja siitä voi kestää kauan palautua.